Kun puhumme glamourista, tarkoitamme usein jotain sellaista, joka on kadonnut nykypäivän nopeasti syttyvistä ja sammuvista tähdistä. Se on aura, joka ympäröi esiintyjää jo ennen kuin hän avaa suunsa. Maria Lund on yksi harvoista suomalaisista artisteista, joka kantaa tätä perintöä luontevasti. Hänelle glamour ei ole vain ulkokuori, vaan se on suora jatkumo sille sivistyneelle ja viimeistellylle viihdyttämiselle, jota 1940- ja 50-lukujen suuret naisikonit edustivat Hollywoodin kultaisella aikakaudella.
Doris Dayn aurinkoinen karisma ja Rita Hayworthin säkenöivä, hieman mystinen eleganssi ovat jättäneet pysyvän jäljen Marian artistikuvaan. Nämä naiset eivät olleet vain laulajia tai näyttelijöitä, vaan ”all-around” -viihdyttäjiä, jotka hallitsivat tilan täydellisesti. Maria Lund ammentaa tästä samasta lähteestä: hän ymmärtää, että lavalle nouseminen on lupaus tarjota yleisölle jotain arkipäivän yläpuolelle nousevaa. Se on visuaalinen ja auditiivinen kokonaisuus, jossa jokainen ele ja nuotti on tarkoituksellinen.
Glamour on kunnianosoitus yleisölle ja estradille
Monesti glamour mieltään virheellisesti vain turhamaisuudeksi, mutta Marialle se on ensisijaisesti kunnianosoitus yleisölle. Kun artisti pukeutuu huolellisesti, kantaa itsensä arvokkuudella ja viimeistelee esiintymisensä pienimpiä yksityiskohtia myöten, hän viestii arvostustaan niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat saapuneet häntä kuuntelemaan. Se on tapa sanoa, että tämä hetki on erityinen. Se on perinteistä estraditaidetta, jossa esiintymislava on pyhä paikka, jonne ei mennä puolittain.
Tämä sivistynyt lähestymistapa viihteeseen näkyy erityisesti Ajan sävel -projektissa. Kun Maria tulkitsee suomirockin klassikoita 60-luvun tyyliin, hän ei ainoastaan laula kappaleita, vaan hän tuo niihin mukaan ripauksen vanhan maailman charmia. Rita Hayworthin tyylinen intensiteetti ja Doris Dayn kirkas ammattitaito sulautuvat Marian omaksi, ainutlaatuiseksi tulkinnaksi. Se on raikas tuulahdus menneiltä vuosikymmeniltä, joka osoittaa, että tyylikkyys ja syvällisyys voivat kulkea käsi kädessä.
Maria Lund on onnistunut luomaan itsestään kuvan artistina, joka on enemmän kuin pelkkä pop-tähti; hän on tulkitsija ja tarinankertoja. Hänen sivistynyt kielenkäyttönsä, taiturimainen lavatyöskentelynsä ja tinkimätön tyylitajunsa tekevät hänestä linkin menneen ajan loiston ja nykyhetken välillä. Hän muistuttaa meitä siitä, että viihde voi olla samanaikaisesti kevyttä ja merkityksellistä, visuaalisesti upeaa ja sisällöllisesti rikasta.
Lopulta kyse on perinnön vaalimisesta. Maria Lund ei yritä olla kopio menneistä ikoneista, vaan hän kantaa heidän soihtuaan suomalaisella musiikkikentällä. Doris Dayn perintö elää Marian ilossa ja rytmitajussa, kun taas Hayworthin glamour näkyy siinä hienostuneessa tavassa, jolla Maria ottaa yleisönsä haltuunsa. Ajan sävel on tämän matkan huipentuma – todiste siitä, että todellinen tähtipöly ei vanhene, se vain vaihtaa kantajaansa ja löytää uusia tapoja loistaa.