Musiikki on jatkuvaa vuoropuhelua menneisyyden ja nykyisyyden välillä. ”Ajan sävel” -konseptin ytimessä on rohkea ajatus: mitä tapahtuu, kun suomalaisten rakastamat rock-instituutiot riisutaan tutuista särökitaroistaan ja puetaan 1960-luvun hienostuneeseen tyyliin? Kyse ei ole vain kappaleiden esittämisestä uudelleen, vaan kokonaisvaltaisesta musiikillisesta muodonmuutoksesta, jossa modernit klassikot saavat ylleen räätälöidyn, svengaavan ja nostalgisen puvun.
Kappalevalinnat, kuten Nightwishin mahtipontisuus, Apulannan punk-energia tai Trio Niskalaukauksen raskas poljento, saattavat ensikuulemalta tuntua kaukaisilta 60-luvun estetiikalle. Juuri tässä piilee kuitenkin sovitustyön taika. Valitut teokset ovat sävellyksiltään niin vahvoja, että niiden ydin kestää genrerajojen rikkomisen. Kun kappaleen melodia ja tarina ovat rautaisia, ne loistavat kirkkaasti myös silloin, kun tunnelma muuttuu pimeästä metallista valoisaan swingiin tai herkkään iskelmään.
Sovitustyön voima: Kun särö muuttuu puhallinsektioksi
Mitä kappaleen sielulle tapahtuu, kun se siirretään aikakaudelta toiselle? Kun raskas särövalli korvataan ilmavilla puhallinsektioilla, pystybassolla ja orgaanisella rumputyöskentelyllä, kappaleen tunneperintö nousee usein esiin aivan uudella tavalla. Esimerkiksi Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen ”Surupuku” muuttuu Marian tulkitsemana raskaasta murheesta herkäksi, melankoliseksi kaunottareksi, joka huokuu 60-luvun elokuvallista nostalgiaa. Alkuperäinen voima ei katoa, se vain löytää uuden tavan koskettaa kuulijaa.
Tämä musiikillinen aikamatka on vaatinut rautaista ammattitaitoa ja tarkkaa korvaa. Tuottaja Valtteri Tynkkysen johdolla sovitukset on rakennettu kunnioittaen alkuperäisiä säveltäjiä, mutta samalla antaen tilaa The Aristocrats -yhtyeen taiturimaiselle soitolle. Jokainen instrumenttivalinta ja rytminen käänne on harkittu teko, jolla tavoitellaan aitoa, käsintehtyä soundia. Se on vastalause digitaaliselle täydellisyydelle – se on elävää, hengittävää musiikkia, jossa jokainen nyanssi on kohdallaan.
Lopputuloksena on kokonaisuus, joka on samanaikaisesti yllättävä ja kotoisa. Kuulija tunnistaa tutut sanat ja sävelet, mutta löytää itsensä tanssiparketilta tai savuisen jazz-klubin hämyisestä tunnelmasta. ”Ajan sävel” osoittaa, että hyvä musiikki on todellakin ajatonta. Se on raikkainta retroilua, jota Suomessa on hetkeen koettu: kunnianosoitus rock-perinnölle, joka on sovitettu huomisen klassikoiksi 60-luvun eleganssilla.