Musiikkimaailmassa rajojen rikkominen vaatii joko suurta rohkeutta tai poikkeuksellista näkemystä – Maria Lundin kohdalla kyse on molemmista. Ajan sävel -albumi otti käsittelyynsä suomirockin järkälemäiset peruspilarit ja puki ne 1960-luvun hienostuneeseen, svengaavaan asuun. Monelle saattoi olla yllätys, kuinka luontevasti Nightwishin kaltainen sinfonia tai Apulannan suora punk-energia taipuvat menneiden vuosikymmenten viipyilevään ja tyylikkääseen tunnelmaan. Tämä ei ole vain cover-musiikkia; se on kappaleiden uudelleensyntymä, jossa särökitarat ovat vaihtuneet puhallinsektioiden lämpöön.
Kappalevalinnat albumille eivät olleet sattumaa. Artistit kuten Nightwish, Neljä Ruusua ja Kolmas nainen edustavat suomalaista sielunmaisemaa parhaimmillaan, mutta Maria Lund ja tuottaja Valtteri Tynkkynen näkivät näiden hittien takana jotain enemmän: vahvoja melodioita, jotka eivät vaadi tuekseen raskaiden vahvistimien seinämää. Kun biisi riisutaan alkuperäisestä genrestään, paljastuu sen todellinen sielu. Tämä prosessi vaatii rautaista ammattitaitoa, sillä jokainen sovitus on rakennettu kunnioittamaan alkuperäistä teosta, vaikka sen musiikillinen kieli onkin täysin uusi.
Säröstä samettiin: Kappaleen sielun säilyttäminen
Ehkä yllättävin ja puhutuin muodonmuutos koettiin Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen ”Surupuku”-kappaleen kohdalla. Alun perin raskaana ja karskina tunnettu teos muuttui Marian tulkitsemana herkäksi ja yllättäväksi versioksi, joka huokuu 60-luvun elokuvallista nostalgiaa. Sovitusprosessissa ei muutettu vain instrumentteja, vaan säädettiin koko tunnelman valotusasteikkoa. Säröinen tuska vaihtui samettiseen kaipuuseen, mutta kappaleen perimmäinen sanoma säilyi koskettavana – se vain löysi uuden, hienostuneen tavan puhutella kuulijaa.
Sovitustyön innovatiivisuus piilee siinä, miten The Aristocrats -keikkayhtye ja Maria Lund onnistuvat herättämään eloon vanhanaikaisen tyylikkyyden tinkimättä modernista laadusta. Käsintehty soundi, jossa pystybasso ja orgaaniset rytmit kohtaavat Marian kirkkaan ja karismaattisen äänen, luo kuulijalle illuusion aikamatkasta. On hämmästyttävää huomata, kuinka esimerkiksi Uniklubin tai Apulannan kappaleet alkavat elää uutta elämää, kun ne saavat ylleen 60-lukulaisen, hieman leikkisän mutta aina arvokkaan svengin.
Tämä musiikillinen kokeilu todistaa, että todelliset klassikot ovat ajattomia. Ne eivät ole sidottuja tiettyyn soundiin tai vuosikymmeneen, vaan ne elävät ja muuttuvat tulkitsijan mukana. Maria Lund on onnistunut luomaan kokonaisuuden, joka on sataprosenttisesti hänen näköisensä: vanhanaikainen sanan parhaassa merkityksessä, mutta samalla raikkainta ja mielenkiintoisinta, mitä suomalaisessa kevyessä musiikissa on hetkeen koettu. Se on osoitus siitä, että ammattitaito ja visio voivat kääntää raskaimmankin rockin pehmeimmäksi swingiksi.
Lopulta Ajan sävel on enemmän kuin kokoelma hienoja sovituksia; se on kunnianosoitus suomalaiselle lauluntekijyydelle. Se osoittaa, että kun kappaleen sielu on vahva, se kestää minkä tahansa aikamatkan. Marian kyky tuoda musiikkimaailmaan tällaista glamouria ja tyylikkyyttä on harvinaista, ja se tekee jokaisesta kuuntelukerrasta elämyksen, jossa menneisyys ja nykyisyys kohtaavat täydellisessä harmoniassa.